Kirjoitan nyt hieman jäljessä, päivän jäljessä. Olin eilen ensimmäistä kertaani Aktivassa. Alku tuntui turhauttavalta, mutta pian totuin siihen millaista täällä on. Oli kiva puuhailla kaikenlaista. Se onkin tärkeintä tämmöisissä paikoissa, että on tekemistä eikä jää tyhjän päälle. On huonoja kokemuksia pajoista, joissa ei ole tekemistä ja voi vaan pyöritellä peukaloitaan. 

Eilen oli ensimmäiseksi ilmaisua asioista, joista on kiitollinen. Se oli ihan mukavaa, mutta tuntui vähän typerältä. Kai se vie aikaa tottua tällaisiin toimintoihin. Ei ole samalla tavalla hyödyllistä kuin opiskelu ja sitä olen viimeksi tehnyt. Meillä oli myös muutamia seuraleikin tapaisia toimintoja. Oli kiva ottaa kontaktia hieman muihin pajalaisiin. 

Yhdentoista aikaan meillä oli ruokailu. Ruokana oli jonkinlaista riistapataa, perunoita ja salaattia. Oli kyllä hyvää ja kova nälkäkin oli jo siihen aikaan päivästä. Ruokailun jälkeen aloimme puuhailla omia projekteja. Teimme mm. nimilapun oman kaapin oveen. Aluksi ei meinannut millään onnistua sen teko. Ei vain ollut tyytyväinen siihen miltä se näytti, joten tein koko homman uusiksi. Lopulta siitä tuli ihan magee. 

Tuon touhun lisäksi tulostin nimeni muistitikkuun sekä koristelin kansiota, jonka sain. Halusin pinkin. Olisi ollut sinisenkin väristä kansiota, mutta päätin välillä vaihtaa väriä. Liian paljon tulee nimittäin käytettyä kaikkialla sinistä väriä. Hyvää vaihtelua vaaleanpunainen kansio. Se on sitä paitsi ihanan pirtsakka ja tyttömäinen väri. Kansiota varten tulostin facebookista ottamiani kuvia. Sieltä löytyi minun pupujeni kuva sekä Vilin kuva eli perheeni koiran kuva. Leikkasin ja liimailin niitä kansioon. Askartelu on ihan kivaa puuhaa. Kyllä sitä mielellään tekee. '

Tässä kuva koristelemastani kansiosta ja siinä myös muistitikku, jossa on nimeni. 26758566_1837155739907916_12599566478873

Minun täytyi lähteä vähän aiemmin Aktivasta, sillä minulla oli toimintaterapeutin aika kello kolmelta. Meinasin melkein unohtaa koko toimintaterapeutin ajan, kun aika kului niin nopeasti. Viime tipassa kuitenkin lähdin ja jopa kerkesinkin sinne. 

Päivä oli ihan mukava. Kiva, kun saa päiviinsä sisältöä eikä tarvitse vain kotona nyhjöttää ja nukkua liikaa. On ollut todella paljon nimittäin tekemisen puutetta. On hyvä herätä ajoissa ja lähteä johonkin. On se motivoivaa. Tietysti jännittää silti, että miten saan lähdettyä pajalle, sillä on ollut niin paljon lintsaustaipumusta. Toivon mukaan(pakko) pääsen eroon siitä. Muuten on vaikea elää normaalia elämää. Eihän koulusta ja töistä tule mitään sellaisella asenteella ja tavalla. 

Nyt päätän kirjoittelun. Kirjoittelen hetken päästä lisää. Ehkäpä kotoani käsin. 

Ystävällisin terveisin reipas pajalainen Katariina