Heimoi pajablogi, täällä sitä ollaan, pajalla. 

Sain juuri tehtyä vessasiivoukseni loppuun. Vessan siivouksessa ei kyllä kauaa nokka tuhissut. Se on aika mukava siivoushomma. Sain vaihdettua imurointini vessansiivoukseksi, ihan huippua. Inhoan imurointia. Ehkä inhoaminen liittyy siihenkin, että mulla on erityisherkkyys ääniä kohtaan? Kenties. Tässä nyt kuitenkin kuvaa vessanpöntöstä. Mikäs sen ihanempi kuvauksen kohde voisi ollakaan? 

Vessahomma tehty. Tänään vuorossa vielä ruuanlaittoa ja Sirkuskouluun meno. Ruuaksi kokkailen tonnikalapastaa. En usko, että siinä kauaa menee. Ruuanlaitto on kivaa. Aiemmin en olekaan tehnyt ruokaa täällä ollessani. Olen kai jotenkin onnistunut olemaan poissa sinä yhtenä kertana, kun piti tehdä ruokaa. 

Mulla oli tosiaan taukoa pajasta tässä pari viikkoa. Ensin olin epämääräisessä influenssa-taudissa tai missä lie ja sitten onnistuin nyrjäyttämään nilkkani pahaisesti. Edelleen tekee kipeää eikä meinaa turvotus laskea. Saas nähdä mitä tänään sirkuskoulussa voin tehdä, kun jalka on edelleen tällainen. 

Tämän päivän eli torstain lisäksi olin maanantaina ja tiistaina paikalla. Eilinen meni ihan haaskiin, kun heti aamusta oli niin kurja olo, asenne huono koko elämään enkä saanut noustua sängystä kuin vasta iltapäivällä. Oli niin paha mieli, vähän masentunut olo.

Mutta tänään aamulla sain olla kiitollinen monesta eri asiasta. 

Tuommoista raapustelin paperille. Oli kiva tunne, kun kiitollisuuden aiheita nousi mieleen vaikka kuinka paljon.

Iltapäivän tunnelma ei kuitenkaan sitten ollut niin mukava kuin aamun ja päivän. En pitänyt hirveän paljoa Sirkuskoulussa olemisesta, sillä tuli vähän ahdistava olo, kun tuntui, ettei millään oppinut asioita mitä ohjaajat koittivat opettaa. Tuntui, että on ihan umpisurkea. Hyvä, ettei alkanut itkettää... Tuntui, että muut kyllä osasivat aika nopeasti kaikki temput. Onneks jalkakin sitten puuttui peliin siinä määrin, että loppuaika olikin istuttava aloillaan ja annettava jalan levätä. Sirkustouhusta tuli tosi ahdistavaa ja kireetä. Alkoi ujostuttaa, kun kaikki olivat samassa tilanteessa ja kyttäsivät mitä tein. Siitä ei tullut siinä kohtaa enää mitään....En pystynyt keskittymään, kun tuntui, että multa vaadittiin niin paljon. Jokin siinä oli... Aluksi oli ihan hauskaa.

Kerron nyt kuitenkin seuraavaksi maanantaista ja tiistaista lyhyesti.

Maanantaina saavuin hieman myöhässä pajalle. (Ei hyvä!!) Siellä oli muutamia uusia tyyppejä asiakkaina kuin myös AMK Novia:sta pari opiskelijaa, jotka keksivät meille hiihtolomaviikon tiistaiksi ohjelmaa Turussa. Meidän piti merkitä paperille minne haluaisimme mennä Turussa. Ensinnäkin jokin virallinen paikka, kuten jokin koulu ja iltapäiväksi jotain kevyttä puuhaa, kuten keilausta. Itse olisin halunnut lähteä käymään joko suomen- tai ruotsinkielisellä yliopistolla. Se olisi ollut mieleisintä, mutta lopulta päädyimme valitsemaan kohteeksemme Vimman. Sekin on ihan ok. Iltapäiväohjelmaksemme meillä on kiipeilyä kiipeilypalatsissa. Sitä olin juurikin toivonut.

Kun Novia-opiskelijat häipyivät, rupesimme pohtimaan työasioita. Meidän piti jatkaa kaikenlaisia lauseita, jotka liittyivät työhön.

Maanantai menikin siinä sitten tehdessä kaikenlaista. Kävelylenkille ja ulkokuntosalille en viitsinyt lähteä kipeän jalan takia.

Tiistai oli aika lyhyt päivä osaltani, sillä minulla oli ensin lääkärin aika puoli yhdeksän ja sitä kestikin sitten noin tunti, jonka jälkeen vasta saavuin pajalle. Pajalla tein AVO-testin, josta sain mielenkiintoisia, tosin aika ilmeisiä vastauksia.

Ei kauhean yllättävää, mutta kiva kuulla.

Olen ennenkin tehnyt tämän AVO-testin ja silloinkin ensimmäisenä oli "kirkkomuusikko". Jännä juttu kyllä.

Tiistaina oli tavoitepalaveri, joka oli tosi antoisa, vaikkakin olin ihan sekasin siellä kuin käki, koska olin nukkunut edellisyönä niin kovin vähän. No, mutta sainpahan itseeni lisää motivaatiota käydä pajalla ymta. Asiat selkiytyivät.

Mutta nyt viikonlopun viettoon! Ensi viikolla lisää tekstiä kunhan pajailemaan taas pääsee.

T. Katariina