Hei blogi, tän viikon päivät on ollu aika vaikeita ja päivät menny nukkuessa. Masennusta on ollut, joten mut on nähnyt tänään ekaa kertaa pajalla tällä viikolla. Harmitti jo heti maanantaista lähtien, kun ei saanu lähdetyksi, mutta ei kai oloille oikein mitään voi, paitsi tietty tsemppaamisesta voi olla hyötyä. Usein kuitenkin masennus vie voimat niin totaalisesti, ettei vaan pysty, vaikka yrittäis. 

Tänään kuitenkin tulin ja se oli sinänsä jo saavutus. Voi olla tyytyväinen johonkin. Kun on paha olla, (ja miksei muutenkin elämässä) on hyvä iloita pienistä asioista. 

Tiistaina olisi ollut erilainen päivä, sellainen toiminnallinen Turku-reissu. Olisin päässyt Vimmaan visiitille sekä kiipeilypalatsiin. Etenkin kiipeilypalatsi olisi kiinnostunut, mutta ei voi nyt mitään. Täytyy joskus toiste sinne mennä sitten jollain porukalla. Eilen sitten taas oli joku Martta-liitosta käymässä täällä. Hän puhui kaikenlaista kuulemma ruokaan liittyen. Kyllä harmittaa, kun on ollut poissa eikä ole kokenut samoja asioita kuin muut. Olisi voinut olla oikein antoisaa...

 No mutta. Aluksi tänään pohdimme yhdessä millainen aamu kullakin on ollut ja kerroimme siitä. Mulla on ollut pitkästä aikaa hyvä aamu. Jo senkin takia, että sain itseni ylös sängystä ajoissa ja olokin oli hyvä. Katsoin väärin bussiaikataulun, joten en kerennyt bussiin. Se oli sinänsä tosi hyvä juttu, sillä sain käveltyä pajalle. Vau mikä suoritus, uroteko suorastaan! Yleensä en jaksa oikein kävellä minnekään kauheasti. Olen niin laiska, mut nyt ei enää kehdannu käpytellä takas kotio venailemaan seuraavaa bussia. Ois ollut ihan mänttiä. 

Sain monenlaisia esitteitä pajalta ja niitä oli aika tuskaista lukea, kun oli valtava nälkä. Pelasimme jotain ruokavisailua netin kautta yhdessä. Se oli ihan hauskaa ja lopulta voitimme. Mäkin tiesin aika paljon juttuja hihii. Kyllähän asiat aina teoriassa tietää, eri juttu tekeekö ne niin käytännössä kuin ne kuuluisi tehdä ja kuinka kuuluisi syödä, että voisi oikeasti hyvin.

Tänään on myös siivouspäivä ja tehtäväkseni sain hoitaa tiskikonehommat eli tyhjennys, täyttö ja päällelaitto sekä tiskikoneen ympäristön siivous. Työ ei ole kovin suuri, joten sen sain nopeasti hoidettua ja luppoaikaa jäi vähän joten join rauhakseltaan vähän kahvia, kunnes tulin kirjoittelemaan blogia. Ei tässä kummempaa, kiva olla taas täälläkin ja onneksi ohjaajat eivät ole tuomitsevia tahi moiti, kun ei ole ollut paikalla vaan he ovat ilahtuneita, kun saapuu. Ei tarvitse pelätä takaisinpaluuta toisin kuin "tosielämän" koitoksissa, kuten koulu, jossa joutuu vain kiipeliin ja opettajat eivät yhtään tykkää. Mutta, silloin pitääkin handlata tää oma arki ja elämä niin hyvin, että tosielämään pystyy. Tää pajalla olo on tavallaan treeniä virallista arkea varten. Hyvä juttu, vaikka välillä ei niin motivoikaan. 

Nyt tästä pikku hiljaa viikonlopun viettoon ja lääkärin luo keskustelemaan oloista! Hyvää viikonloppua blogi.

T. Vaikeuksissa kamppaileva pajalainen

 

Hei pajablogi

Tämä viikko on sujunut ihan mukavasti. Melko hyvin on mennyt. Tosin tiistaina saavuin liian myöhään pajalle oksettavan olon takia ja keskiviikko menikin sitten nukkuessa. En päässyt aamulla lähtemään, koska uni vei voiton ja sitten, kun olin kertaalleen jo epäonnistunut, päätin harmistuksissani nukkua vain. Nukuin ikään kuin pahaa oloa pois...

Maanantaina oli paljon tehtävää. Aamulla oli perinteinen kiitollisuuden aiheiden mietintätuokio. Sen jälkeen tarkastelimme tulevaa viikkoa ja kunkin työtehtäviä. Itse sain viikon hommakseni luututa ja pyyhkiä pölyt siivouspäivänä torstaina. Tällä viikolla minulla ei ole ruuanlaittovuoroa, sillä tein ruokaa viime viikolla. 

Viikon tarkastelun jälkeen teimme testin, jossa selvitimme terveellisiä elämäntapojamme. Olen kohtuullisen terveellinen testin mukaan, mutta parannettavaa on paljon. 

En nyt aivan muista tehtävien järjestystä, mutta muita hommia joita teimme olivat. Meidän piti laskea pisteemme toisestakin testistä, josta myös testattiin terveellisyyttämme. Ei tullut kauhean hääppöiset lukemat tuosta testistä...

Tuon tehtävän jälkeen tulivat kauppatehtävät. Ensin oli mietittävä kuinka paljon mikäkin elintarvike maksaa kaupassa ja seuraavaksi lähdin kauppaan katsomaan kuinka paljon tuotteet oikeasti maksavat. Arvioin tuotteiden hinnat aika lailla yläkanttiin. Luulin, että ne ovat kalliimpia kuin oikeastaan ovatkaan. Tietystikin meidän piti merkitä halvimpien tuotteiden hinnat. 

Seuraava työ oli merkitä pakkausselosteita eli ruokien ravintosisällöt paperille. Siinä oli aikamoista vaeltelua kaupassa kaiken kaikkiaan, kun kaksi tehtävää, jossa kiertelimme kaupassa. Lopun päivää muodostelin blogia ja ideoin pajablogia. Se tuntui haastavalta, mutta innostavalta hommalta. Täytyy jatkaa jokin päivä tuota työtä ja saada teksti kirjoitettua kuvineen.

Tiistaipäivästä en juuri nyt muista kauhean paljoa. Tulin myöhässä ja katselimme ruoka-aiheisia videoita ainakin. Enempää en nyt päivästä tällä kertaa kirjoittele. 

Keskiviikkona olin poissa ja tänään torstaina olemme tähän mennessä keskustelleet ruuasta sekä nyt saimme tehtäväksemme tehdä blogia. Kohta on ruoka, jonka jälkeen on siivoustyöt. Iltapäivällä teen ansioluetteloa ja laitan työhakemuksia menemään, jos vain kerkeän. MInulla on tiettyjä deadlineja, joiden mukaan täytyy työhakemuksia lähetellä.

Iltapäivällä olisi normaaliin tapaan liikuntaa, mutta jalkani takia en vieläkään pysty täydellä teholla osallistumaan liikuntaan. Sulkapallo olisi aikamoista hyppelyä ja juoksemista ja sitä jalkani ei vieläkään kestä. On ollut aika sinnikäs tuo jalan turvotus ja kipu. Pelkään vähän väliä, että se taipuu, kun kävelen ja pari kertaa lumessa tarpoessani se on vähän taipunut ja sattunut aika paljon. Jos tuo jalka ei tuosta pian parane lopullisesti niin menen kyllä uudestaan lääkäriin. Olisi kiva päästä harrastelemaan liikuntaa vihdoin viimein. Tylsää vain jumittaa. 

No mutta siinäpä tästä viikosta kaikkein olennaisin. Ensi viikolla kirjoitan taas lisää. Toivottavasti saan oltua joka päivä paikalla pajalla ja ajoissakin. Vähintäänkin paikalla joka päivä, vaikka olisinkin vähän myöhässä yhtenä päivänä. Pikku hiljaa tässä edetään kohti parempaa... 

Yst. terv. Katariina

Heimoi pajablogi, täällä sitä ollaan, pajalla. 

Sain juuri tehtyä vessasiivoukseni loppuun. Vessan siivouksessa ei kyllä kauaa nokka tuhissut. Se on aika mukava siivoushomma. Sain vaihdettua imurointini vessansiivoukseksi, ihan huippua. Inhoan imurointia. Ehkä inhoaminen liittyy siihenkin, että mulla on erityisherkkyys ääniä kohtaan? Kenties. Tässä nyt kuitenkin kuvaa vessanpöntöstä. Mikäs sen ihanempi kuvauksen kohde voisi ollakaan? 

Vessahomma tehty. Tänään vuorossa vielä ruuanlaittoa ja Sirkuskouluun meno. Ruuaksi kokkailen tonnikalapastaa. En usko, että siinä kauaa menee. Ruuanlaitto on kivaa. Aiemmin en olekaan tehnyt ruokaa täällä ollessani. Olen kai jotenkin onnistunut olemaan poissa sinä yhtenä kertana, kun piti tehdä ruokaa. 

Mulla oli tosiaan taukoa pajasta tässä pari viikkoa. Ensin olin epämääräisessä influenssa-taudissa tai missä lie ja sitten onnistuin nyrjäyttämään nilkkani pahaisesti. Edelleen tekee kipeää eikä meinaa turvotus laskea. Saas nähdä mitä tänään sirkuskoulussa voin tehdä, kun jalka on edelleen tällainen. 

Tämän päivän eli torstain lisäksi olin maanantaina ja tiistaina paikalla. Eilinen meni ihan haaskiin, kun heti aamusta oli niin kurja olo, asenne huono koko elämään enkä saanut noustua sängystä kuin vasta iltapäivällä. Oli niin paha mieli, vähän masentunut olo.

Mutta tänään aamulla sain olla kiitollinen monesta eri asiasta. 

Tuommoista raapustelin paperille. Oli kiva tunne, kun kiitollisuuden aiheita nousi mieleen vaikka kuinka paljon.

Iltapäivän tunnelma ei kuitenkaan sitten ollut niin mukava kuin aamun ja päivän. En pitänyt hirveän paljoa Sirkuskoulussa olemisesta, sillä tuli vähän ahdistava olo, kun tuntui, ettei millään oppinut asioita mitä ohjaajat koittivat opettaa. Tuntui, että on ihan umpisurkea. Hyvä, ettei alkanut itkettää... Tuntui, että muut kyllä osasivat aika nopeasti kaikki temput. Onneks jalkakin sitten puuttui peliin siinä määrin, että loppuaika olikin istuttava aloillaan ja annettava jalan levätä. Sirkustouhusta tuli tosi ahdistavaa ja kireetä. Alkoi ujostuttaa, kun kaikki olivat samassa tilanteessa ja kyttäsivät mitä tein. Siitä ei tullut siinä kohtaa enää mitään....En pystynyt keskittymään, kun tuntui, että multa vaadittiin niin paljon. Jokin siinä oli... Aluksi oli ihan hauskaa.

Kerron nyt kuitenkin seuraavaksi maanantaista ja tiistaista lyhyesti.

Maanantaina saavuin hieman myöhässä pajalle. (Ei hyvä!!) Siellä oli muutamia uusia tyyppejä asiakkaina kuin myös AMK Novia:sta pari opiskelijaa, jotka keksivät meille hiihtolomaviikon tiistaiksi ohjelmaa Turussa. Meidän piti merkitä paperille minne haluaisimme mennä Turussa. Ensinnäkin jokin virallinen paikka, kuten jokin koulu ja iltapäiväksi jotain kevyttä puuhaa, kuten keilausta. Itse olisin halunnut lähteä käymään joko suomen- tai ruotsinkielisellä yliopistolla. Se olisi ollut mieleisintä, mutta lopulta päädyimme valitsemaan kohteeksemme Vimman. Sekin on ihan ok. Iltapäiväohjelmaksemme meillä on kiipeilyä kiipeilypalatsissa. Sitä olin juurikin toivonut.

Kun Novia-opiskelijat häipyivät, rupesimme pohtimaan työasioita. Meidän piti jatkaa kaikenlaisia lauseita, jotka liittyivät työhön.

Maanantai menikin siinä sitten tehdessä kaikenlaista. Kävelylenkille ja ulkokuntosalille en viitsinyt lähteä kipeän jalan takia.

Tiistai oli aika lyhyt päivä osaltani, sillä minulla oli ensin lääkärin aika puoli yhdeksän ja sitä kestikin sitten noin tunti, jonka jälkeen vasta saavuin pajalle. Pajalla tein AVO-testin, josta sain mielenkiintoisia, tosin aika ilmeisiä vastauksia.

Ei kauhean yllättävää, mutta kiva kuulla.

Olen ennenkin tehnyt tämän AVO-testin ja silloinkin ensimmäisenä oli "kirkkomuusikko". Jännä juttu kyllä.

Tiistaina oli tavoitepalaveri, joka oli tosi antoisa, vaikkakin olin ihan sekasin siellä kuin käki, koska olin nukkunut edellisyönä niin kovin vähän. No, mutta sainpahan itseeni lisää motivaatiota käydä pajalla ymta. Asiat selkiytyivät.

Mutta nyt viikonlopun viettoon! Ensi viikolla lisää tekstiä kunhan pajailemaan taas pääsee.

T. Katariina

Moi.

Kirjoitan tekstiä nyt kipeänä kotoa käsin. Luulin suurimman kipeyden jo menneen ohi, mutta sairaus sen kun jatkuu ja kurja olo. Päätin nyt kuitenkin jotain kirjoitella tältäkin viikolta. Viime viikolta en tainnut kirjoittaa ollenkaan. Voi harmi.

Eilen olin pajalla, tosin aika nopeasti huomasin, että olo oli kamala fyysisesti, vaikka psyykkisesti olikin oikein kiva fiilis ja pirteä olo. Oli kauhean sumuinen olo, pyörrytti ja päätä särki. Sairautta on jatkunut jo jonkun aikaa ja se on kauhean epämääräistä. Kuumetta ei ole, mutta muuten ikävä olo. Ehkä influenssaa?

No, mutta. Takaisin pajajuttuihin.

Tiistai tulee siis olemaan tämän viikon ainoa päivä, kun olen pajalla. Torstaista jo tiedän, etten pääse näillä voinneilla.

Tiistaina oli mukavaa miettimistä ja kirjoittelua sekä leikkaa-liimaa -juttuja. Olin aika suuna päänä ja se tuntui vähän tyhmältä. Jotenkin nolottaa välillä olla aina äänessä. Ainakin tiistaina olin aika paljon, kun oli mietintähetkiä...

Ensin mietimme asioita, joista olemme kiitollisia: Asioita tuli lopulta ihan mukavasti mieleen, kun rupesi miettimään. Olisin voinut ehkä keksiä enemmänkin, mutta aika loppui.

 

Mieliviikkojen kunniaksi mietimme paljon asioita, kuten näitä ylläolevia. Keksin aika monta asiaa noihin listoihin, olin ainakin aktiivinen. Oli ihan mukavaa miettiä, vaikka noi asiat ovatkin aika perusjuttuja, jotka tietää jo muutenkin. Tullu käytyy läpi monien eri aineiden tunneilla laajemmin ja vähemmän laajemmin lukiossa mm. psykologian tunneilla.

Rupesimme muodostamaan paperille elämämme turvaverkkoa eli karttaa siitä ketkä ovat turvanamme, kun jotain vaikeuksia tulee. Minulle tuli aika paljon ihmisiä siihen ja jopa organisaatioita, sillä ovathan esimerkiksi Kela ja kouluympäristö tärkeitä tukijoita myös. Jollei muuten niin Kelasta saa monenlaista tukea rahallisesti. Onhan sekin elämän turvaamista tietysti!

En ole tällä hetkellä koulussa enkä töissä, mutta halusin lisätä ne silti tuohon karttaan, tosin suluissa merkitsin ne.

Seuraava homma oli tehdä "Elämäni aarteet"-tehtävä, johon tuli leikata ja liimata lehdistä tekstejä ja kuvia, jotka antavat voimaa ja potkua elämään. Tuntui aluksi nololta leikata ruotsinkielisiä sanoja tuohon, kun en kuitenkaan ruotsinkielinen ole, mutta hällä väliä. Tehtävä ei ole osaltani vielä valmis, mutta jatkan varmasti myöhemmin sitä jahka palaan taas pajalle tervehdyttyäni.

Lopuksi mietiskelimme tapoja selviytyä elämän vastoinkäymisistä. Rypeminen voi olla aika mielipiteitä jakava asia. Onko hyvä rypeä surua pois vai pitäisikö vain ryhdistäytyä? Tietysti riippuu ihan asiasta. Erosurua ja jonkun tärkeän ihmisen kuoleman aiheuttamaa surua ei voi kyllä tsempata itsestään ainakaan pois vaan on paras vain surra ja rypeä, antaa itkun tulla. Itkeminen auttaa usein, vaikkei olisikaan välttämättä mitään erityistä syytä edes.

Lopuksi voin kertoa vielä, että osaltani olisi ollut kahvinkeittoviikko, mutten nyt valitettavasti päässyt kuin vain yhtenä päivänä keittämään kahvia. :/ Harmittaa kyllä, että putoaa hetkeksi pois kaikesta pajatoiminnasta. On ihan ulkona. No, mutta uusin voimin sitten ensi viikkoon! Nyt vain lepäilyä.

T. Sairas pajailija, Katariina

Moi Aktiva-blogi

Eilen myöhästyin valitettavasti Aktivasta, jo toisen kerran. Harmitti kyllä melkoisesti. En halua siitä tapaa vaan, että olisin aina ajoissa. Hyvä puoli oli kuitenkin, että menin paikalle, vaikka myöhästyinkin. Siitä pitää ehdottomasti pitää kiinni, muuten ei elämästä tule yhtään mitään! Arki ei toimi, jos ei mene paikan päälle vaan lintsaa. Nyt onkin hyvä opetella pääsemään irti lintsaustavasta. 

Maanantaipäivänä oli aika paljon kaikenlaista pohdintaa ja alkoi myös hyvän mielen viikko. Sitä kestää kaksi viikkoa. Aamulla heti aivan ensimmäiseksi piti kuvan avulla kertoa mitä viikonloppuna teki liittyen kuvaan. Otin kuvan, jossa oli selvästikin ystävyksiä ja kerroin siitä, että olin kavereiden kanssa kahtena iltana. Luovutin tipattoman suhteen ja päätin, että tärkeintä on, että juo alkoholia kohtuudella eikä kokonaan kieltäydy. Sama asia on herkkujen kanssa. Join kahtena iltana jonkun verran. En mitenkään valtavan paljon eikä rahaa onneksi mennyt myöskään paljoa. Tärkeintä oli tietysti ystävien seura. Oli kiva viikonloppu. Olin myös itsekseni ja opiskelin matematiikkaa tradenomin pääsykokeita varten. 

En nyt ihan kaikkea tekemisiämme pajalla muista eiliseltä, koska tapahtuu kuitenkin melko paljon kaikenlaista. Teemme erilaisia tehtäviä. 

 

Kävimme läpi tulevan viikon työtehtäviä eri päiville. Sain itselleni siivouspäiväksi vessansiivousprojektin. Siinäpä onkin hommaa, kun vessan puhdistaa. 

Ruokavuoro osui keskiviikolle jolloin teen tortilloja. Ohjaaja oli päättänyt tortillojen teon jo etukäteen ja itse sain päättää mikä päivä teen kyseistä ruokaa. Kuitenkin ohjaaja päätti päivän lopulta.

Meillä oli kuvan mukainen eettinen tehtävä. Meidän täytyi miettiä mikä vaihtoehdoista on epäeettisin. Omat epäeettiset pahimmasta vähimmän pahaan olivat: 3, 2, 7. Enempää ei tarvinnut kertoa järjestyksestä, kunhan kolme ensimmäistä sai päätettyä. 

Tämmöiset testitulokset tulivat Yle:n internetsivujen testistä, josta selviää mihin kukin uskoo. Olen selvästikin sosiaalinen ihminen sekä uskon Jumalaan. Olen hedonistinen eli nautinnot ovat tärkeitä: kaikkein pienimmätkin asiat arjessa, jotka ilahduttavat, kuten kaunis maisema. 

Testitulosten mukaisesti ja niihin lisäillen tarvitsi tehdä seuraavaksi elämänkatsomuksellinen miellekartta. Se tuntui aluksi aika vaikealta ja hahmotellessani ruutupaperille karttaa, tuli siitä aika sekava, mutta toisaalta olennaiset asiat tulivat esille. Olin aika tyytyväinen keksiessäni niin paljon eri asioita miellekarttaan. Tässä siitä kuva: Tekstin väritys jäi vähän kesken, mutta en tiedä jaksanko tehdä sitä loppuun. On niin paljon kirjoittamista siinä. Alleviivatut asiat ovat niitä, jotka lukivat testituloksissa. Loput ovat omaa tuotostani. Koitin keksiä kaikenlaisia asioita. En tiedä vastasivatko tekstini täysin tehtävänantoa, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Tämmöiset tehtävät eivät aina ole niin helppoja.

Eilen oli siis paljon kaikenlaista pohdintaa niin kuin täällä kyllä muutenkin on aika paljon. Hyvähän se on miettiä asioita ja tutkailla itseään. Oppii varmasti tuntemaan itseään paremmin myöskin. Se on hieno asia.

Pohdintojen lisäksi oli ruoka- ja kahvitauot. Ne tuovat aina mukavan lisänsä päivään ja hengähdystauon, jos vaikka väsyttää tehtäviä tehdessään niin on mukava pistäytyä juomassa kahvia tai syömässä. Ruuaksi oli jämäruokaa. Söin jotain eksoottista ruokaa, jonka nimeä en nyt muista. 

Kiva päivä oli kaiken kaikkiaan, vaikka välillä meinaa motivaatio puuttua. Ongelmia tuovat etenkin iänkaikkinen väsymys, joka vaivaa. Se vaikeuttaa tehtävien tekoa toisinaan ja toisten kuuntelemista. Toki minua kiinnostaa muiden kuulumiset ja puheet, mutta minkäs minä väsymykselleni voin. Lääkäri voi tutkia sitten asiaa ja toivottavasti löytyy jokin ratkaisu. 

Tänään tai huomenna jatkan kirjoittelua taas. Tässäpä olennainen eiliseltä eli maanantailta 15.1.2018.

Yst. terv. Katariina