Hei blogi, tän viikon päivät on ollu aika vaikeita ja päivät menny nukkuessa. Masennusta on ollut, joten mut on nähnyt tänään ekaa kertaa pajalla tällä viikolla. Harmitti jo heti maanantaista lähtien, kun ei saanu lähdetyksi, mutta ei kai oloille oikein mitään voi, paitsi tietty tsemppaamisesta voi olla hyötyä. Usein kuitenkin masennus vie voimat niin totaalisesti, ettei vaan pysty, vaikka yrittäis. 

Tänään kuitenkin tulin ja se oli sinänsä jo saavutus. Voi olla tyytyväinen johonkin. Kun on paha olla, (ja miksei muutenkin elämässä) on hyvä iloita pienistä asioista. 

Tiistaina olisi ollut erilainen päivä, sellainen toiminnallinen Turku-reissu. Olisin päässyt Vimmaan visiitille sekä kiipeilypalatsiin. Etenkin kiipeilypalatsi olisi kiinnostunut, mutta ei voi nyt mitään. Täytyy joskus toiste sinne mennä sitten jollain porukalla. Eilen sitten taas oli joku Martta-liitosta käymässä täällä. Hän puhui kaikenlaista kuulemma ruokaan liittyen. Kyllä harmittaa, kun on ollut poissa eikä ole kokenut samoja asioita kuin muut. Olisi voinut olla oikein antoisaa...

 No mutta. Aluksi tänään pohdimme yhdessä millainen aamu kullakin on ollut ja kerroimme siitä. Mulla on ollut pitkästä aikaa hyvä aamu. Jo senkin takia, että sain itseni ylös sängystä ajoissa ja olokin oli hyvä. Katsoin väärin bussiaikataulun, joten en kerennyt bussiin. Se oli sinänsä tosi hyvä juttu, sillä sain käveltyä pajalle. Vau mikä suoritus, uroteko suorastaan! Yleensä en jaksa oikein kävellä minnekään kauheasti. Olen niin laiska, mut nyt ei enää kehdannu käpytellä takas kotio venailemaan seuraavaa bussia. Ois ollut ihan mänttiä. 

Sain monenlaisia esitteitä pajalta ja niitä oli aika tuskaista lukea, kun oli valtava nälkä. Pelasimme jotain ruokavisailua netin kautta yhdessä. Se oli ihan hauskaa ja lopulta voitimme. Mäkin tiesin aika paljon juttuja hihii. Kyllähän asiat aina teoriassa tietää, eri juttu tekeekö ne niin käytännössä kuin ne kuuluisi tehdä ja kuinka kuuluisi syödä, että voisi oikeasti hyvin.

Tänään on myös siivouspäivä ja tehtäväkseni sain hoitaa tiskikonehommat eli tyhjennys, täyttö ja päällelaitto sekä tiskikoneen ympäristön siivous. Työ ei ole kovin suuri, joten sen sain nopeasti hoidettua ja luppoaikaa jäi vähän joten join rauhakseltaan vähän kahvia, kunnes tulin kirjoittelemaan blogia. Ei tässä kummempaa, kiva olla taas täälläkin ja onneksi ohjaajat eivät ole tuomitsevia tahi moiti, kun ei ole ollut paikalla vaan he ovat ilahtuneita, kun saapuu. Ei tarvitse pelätä takaisinpaluuta toisin kuin "tosielämän" koitoksissa, kuten koulu, jossa joutuu vain kiipeliin ja opettajat eivät yhtään tykkää. Mutta, silloin pitääkin handlata tää oma arki ja elämä niin hyvin, että tosielämään pystyy. Tää pajalla olo on tavallaan treeniä virallista arkea varten. Hyvä juttu, vaikka välillä ei niin motivoikaan. 

Nyt tästä pikku hiljaa viikonlopun viettoon ja lääkärin luo keskustelemaan oloista! Hyvää viikonloppua blogi.

T. Vaikeuksissa kamppaileva pajalainen